Pekka Pirilän energiasivut

Helsingin Sanomissa on tänään (6.3.2010) uutinen Östersundomin moottoriksi kaavaillaan aurinkosähköä. Uutisessa viitataan VTT:n yhdyskuntasuunnittelun johtavan tutkijan Pekka Lahden lausumaan:

”Östersundomissa pitäisi osata katsoa 50-100 vuotta eteenpäin. Pitäisi varautua siihen, että vuonna 2050 vaaditaan omavaraisuutta ja puhdasta hiilijalanjälkeä.”

Nykytekniikkaan perustuvien aurinkosähköpaneeleiden rakentaminen Östersundomiin ei kuitenkaan tule koskaan muuttumaan ekologisesti hyväksi toimenpiteeksi puhumattakaan, että se olisi taloudellisesti järkevä tapa edistää kestävää kehitystä. Paneelien valmistamiseen kuluvat materiaali- ja työpanokset käytetään nyt ja ne antavat tulosta erittäin tehottomasti. Paneelien rakentaminen Suomeen ei myöskään edistä tämän tekniikan kehittymistä käytännössä lainkaan. Kyse olisi yksinomaan valheellisesta imagotoiminnasta, missä tehdään jotain, kun sen uskotaan näyttävän hyvältä, vaikka oikeasti tiedetään, että se ei sitä ole.

Pidän kestävän kehityksen kannalta suorastaan haitallisena suunnata suomalaisten huomiota tekniikkaan, jonka mahdollisuudet ovat Suomessa hyvin heikot nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Professori Lund sanoo kyllä samassa uutisessa, että olisi optista harhaa luulla, etteikö aurinkoenergiaa olisi Suomessa saatavilla myös talvella. No onhan sitä tietysti saatavissa, mutta niin mitättömiä määriä, että paljon oikeamman kuvan antaa lausuma, että sitä ei ole saatavissa, kuin lausuma, että sitä on saatavissa. Hän viittaa myös aurinkopaneeleiden tuotannon työllistävään vaikutukseen Saksassa, mutta siinäkin on kyse työllistämisestä, joka on kuluttanut rahaa tavattomasti enemmän kuin noiden työpaikkojen arvon, kuten tutkimus, josta kerron aiemmassa blogikirjoituksessani Syöttötariffit Saksassa ja Suomessa hyvin selvästi osoittaa.

Edessämme on aivan oikeasti suuria haasteita, mutta ne eivät ratkea tuhlaamalla resursseja hyödyttömään eivätkä luomalla vääriä mielikuvia mahdollisuuksista. Tällainen toiminta antaa vain tukea sille harhaiselle poliittiselle suuntaukselle, missä sitoudutaan tulevien toimijoiden puolesta asioihin, jotka heidän pitäisi saada aikaan, mutta edetään todellisuudessa hyvin tehottomasti kohti kestävämpiä ratkaisuja.

Kestävä kehitys edellyttää, että otetaan elinympäristö huomioon. Suomessa on kehitettävä ratkaisuja, jotka ovat Suomen ilmastossa ja muutenkin Suomen olosuhteissa toimivimpia. Aurinkosähkön laajamittainen kehittäminen ja käyttöönotto voidaan aivan hyvällä omallatunnolla jättää tehtäväksi aurinkoisemmilla seuduilla. Lähes mistä tahansa voi toki synnyttää Suomeenkin teollisuutta, mutta myös siinä kannattaa ehdottomasti miettiä, missä meillä on edes pieniä kilpailullisia etuja ja vältellä niitä aloja, joilla edellytyksiämme menestyä rasittavat pysyväisluonteiset esteet. Pienen maan on osattava valita, mihin panostaa.

Jotta kirjoitukseni ei jäisi vain sen moittimiseksi, mitä pidän virheenä, lisään tähän loppuun muutamia asioita, joissa näen asumiseen liittyen potentiaalia, ja ajatuksia, mihin niissä voisi panostaa:

• Energiatehokas rakentaminen vaatii panostuksia niin tutkimus- ja kehitystoimintaan kuin koerakentamiseenkin. Auringon lämmön viisas huomioon ottaminen on osa energiatehokasta rakentamista.
• Lämpöpumpuissa on vielä paljon kehittämistä, jotta ne toimisivat optimaalisesti Suomen eri osien ilmastossa ja myös soveltuisivat tuleviin energiatehokkaampiin rakennuksiin. Tämä koskee yhtä lailla niin maa- kuin ilmalämpöpumppujakin.
• Kaukolämmön oikeaa asemaa on selvitettävä alueilla, joissa se kilpailee muiden vaihtoehtojen kanssa. Tässä on pohdittava niin kaavoitusta kuin kaukolämmön tuotantotapojakin.
• Metsiemme tuotolle tulee tulevaisuudessa olemaan uudenlaisia käyttötapoja, kun metsäteollisuuden tuotevalikoima ja rakenne muuttuvat. On ensiarvoisen tärkeää arvioida jatkuvasti, kuinka metsiemme kasvu voidaan käyttää viisaimmin Suomen ja laajemmankin maailman eduksi tinkimättä myöskään luonnonarvoista. Erilaiset kokonaiskuvan arvioinnin vaatimat tiedot ja siihen vaikuttavat näkökohdat on tuotava laajan julkisen keskustelun kohteeksi, jotta tieto ja asenteet kehittyisivät myönteisesti.