Nollaenergiarakentaminen ei sovi Suomeen
Tämän päivän uutisissa kerrotaan asuntoministeri Jan Vapaavuoden asettaman työryhmän esittävän nollaenergiarakentamista tukien mm. monenlaisia sähköntuotantoratkaisuja.
Energiatehokas rakentaminen on hyvä asia, mutta nollaenergiarakentamisesta en voi olla samaa mieltä. Se tarkoittaa käytännössä, että sähköntuotantoa ryhdytään liittämään sangen pienimittaiseen lämmitykseen. Taustalla on harhakuvitelma, että sähköntuotannon hajauttaminen hyvin pieniin yksiköihin olisi ympäristöystävällinen ratkaisu. Näin ei kuitenkaan toistaiseksi ole eikä näköpiirissä ole, että tilanne muuttuisi. Lähes kaikki sähköntuotantomenetelmät toimivat paremmin myös ympäristön kannalta kohtuullisen suurissa yksiköissä. Tekniikasta riippuu, missä raja kulkee.
Esimerkiksi tuulivoima on tehokkainta, kun voimala saadaan riittävään tuuliseen paikkaan, mikä merkitsee joko aivan avointa paikkaa meren rannalla tai huomattavan korkeaan torniin sijoittamista. Käytännössä ovat siten muutaman megawatin voimalat aivan ylivoimaisia verrattuna pienvoimaloihin. Samoin on hyvin pienten sähkön ja lämmön yhteistuotantoratkaisujen hyötysuhde huono ja vuotuinen käyttöaste jää väistämättä surkean alhaiseksi.
Yksi mainituista vaihtoehdoista on aurinkosähkö. Sen tuotanto ajoittuu Suomessa kuitenkin aivan väärin. Vähäisintäkään energiaa ei saada silloin, kun tarve on suurimmillaan, ja suurin osa sähköstä tulee aikana, jolloin jopa valaistuksen tarve on hyvin vähäinen. Jos aurinkosähkön määrä kasvatetaan niin suureksi, että sillä on mitään energiataloudellista merkitystä, tulee se korvaamaan suurelta osin kaikkein edullisimpia vaihtoehtoja, teollisuuden yhteistuotantoa ja ydinvoimaa. Tällöin on tuotetun aurinkoenergian arvo näiden tuotantomuotojen muuttuvien kustannusten suuruinen eli ehkä 2 c/kWh. Kaikki tuon päälle maksettava olisi aurinkoenergian tukea. Vaikka aurinkoenergian tekniikka kehittyy nopeasti ja saattaa jo pian lähestyä kilpailukykyisyyttä sille parhaissa paikoissa, ei ole nähtävissä, että sen tuottaminen Suomessa tulisi missään mielessä hyödylliseksi hyvin pitkään aikaan. Koska tuotetun sähkön arvo on poikkeuksellisen alhainen, on lähes koko mahdollinen syöttötariffi pelkkää tukea. Tässä on selvä ero tuulivoimaankin, jonka tuotanto on jopa keskimäärin enimmillään talvella.
Nollaenergiatalo on aivan turha tavoite. Kaikki energiatalouteen liittyvät todelliset ympäristötavoitteet voidaan saavuttaa muilla ratkaisuilla paljon edullisemmin. Kyse on huonosta ja vahingollisesta tavoitteesta, josta on päästävä eroon nopeasti.
On ehkä syytä täsmentää, että en lue mitään lämpöpumppuratkaisua energiantuotantoratkaisuksi, vaan pidän lämpöpumppuja tehokkaana tapana käyttää energiaa. Täten en yhdistä lämpöpumppuja nollaenergiarakentamiseen eikä kritiikkini koske niiden käyttöä.
Ministereiltä tai kansanedustajilta tulee harvoin mitään asiantuntevia kommentteja. Mielestäni on hyvä, että rakentamista ohjataan mahdollisimman energiatehokkaaseen suuntaan. Nollaenergiarakentaminen on ehkä vähän liioittelua vielä nykyisllä energiantuotantomenetelmillä, mutta mitä matalammaksi rakennusten energiakulutus saadaan sitä parempi. Ehkä tässä juuri yritetään ohjata rakentamista enemmänkin oikeean suuntaan.
Aurinkokennothan kehittyvät koko ajan ja niiden hinnat laskee. Erityisesti Kiina ja Saksa panostavat suuria rahamääriä niiden kehitykseen. Muut maat pääsevät sitten toivottavasti tulevaisuudessa hyötymään tästä kehityksestä. Mielestäni tällä hetkellä voitaisiin rakentamista ohjata enemmänki juuri matalaenergia rakentamiseen. Espanjassa uusiin rakennuksiinhan vaaditaan katolle aurinkolämpökeräimet jotka lämmittävät käyttövettä. Mielestäni tämä voisi olla hyvä idea myös Suomessa. Ymmärtääkseni ne toimivat kohtuu hyvin myös pienemmällä aurinkosäteilyllä. Kesällä, kun aurinkoa on enemmän ja lämmitystä ei muuten tarvitse, kyseinen ratkaisu vois olla hyödyllinen. Tosin en tiedä miten hyötyjen kävisi Suomessa, jos ratkaisusta tulisi laajamittainen, kun ottaa huomioon suuren CHP-tuotannon määrän.
Aurinkolämmön kerääminen on varmasti Suomessa parempi idea kuin aurinkosähkö. Senkin ongelmana on kuitenkin, että energiaa saadaan silloin, kun muu energiantarve on vähäinen, mikä heikentää edullisuutta verrattuna veden lämmittämiseen sähköllä. Tässäkin on siis verrattava vain sähköntuotannon muuttuviin kustannuksiin kuten polttoaineenkäyttöön ja ympäristöhaittoihin.
Sähkön vähittäishinta siirtomaksuineen antaa aivan väärän vertailuluvun, koska nuo tuotannon muuttuvat kustannukset ovat tyypillisesti koko hinnasta vain neljännes. Ne vaihtelevat lisäksi voimakkaasti vuoden mittaan ja ovat alimmillaan, kun aurinko paistaa parhaiten.